Mitä lähemmäs Teivocupin kuluvan kauden kolmas osakilpailu läheni, alkoi näyttää yhä paremmalta siinä mielessä, että polaaripyörre oli tuntunut saavan ns. jotain rotia toimintaansa ja edeltävillä viikoilla ihmiskuntaa Pohjoismaissa, ja juoksijoita Suomessa siihen sisältyen, piinanneet paukkupakkaset olivat hellittäneet, mutta onneksi lämpötila ei ollut sentään plussan puolelle muljahtanut, jolloin se olisi alkanut piinata ulkoliikunnan ystäviä loskan ja liukkauden muodossa.
Oli siis lupa odottaa jotakuinkin suosiollisessa säässä nautittavaa ponnistelun riemua.
Kun toimiston ovi oli saatu auki ja alkuvalmistelut tehtyä, alkoi kyseinen toimiston ovi käydä lupaavaan malliin innokkaiden kilpailijoiden rientäessä paikalle ilmoittautumaan mukaan edellä mainittuun ponnistelun riemuun.
Tälle kerralle oli toimitsija Tuomas järjestänyt paikalle äänentoistolaitteistoa, joten toimitsija Jartsa pääsi antamaan lähtömerkin oikein mikrofoniin aiemmin käytetyn megafonin sijaan. (Teekkaripiireissähän tätä pidettäisiin jonkin sortin vähennyksenä kaavan megafoni = 10 potenssiin 9 mikrofonia perusteella).
Yksi-kaksi-Juokse!
Tossut alkoivat haukata matkaa ja joukko eteni rivakasti kohti kääntöpaikan sivuuttamisen jälkeen odottavaa paluuta. Reitti oli kyllä aurattu, mutta ilmassa oli aavistus tihkua, jonka selvästi teki mieli olla jäätävää, muttei se siihen oikein kuitenkaan kyennyt, onneksi. Alustan pinta oli aavistuksen pehmeä, joten ponnistus ei välttämättä ollut yhtä pitävä kuin esim. edellisellä kerralla, mikä näkyi hieman loppuajoissa.
Kärkiosastoksi muodostui muutaman hengen joukko, jossa kääntöpaikan lähetessä Niemelän Otto koki moottorinsa olevan kovimmassa kulussa ja teki muuhun joukkoon pienellä välikirillä eroa, joka sitten kantoi maaliin asti. Ihan täysin varma Otto ei liene asiasta ollut, koska maalipaikan toimitsijat näkivät hänen vilkaisevan taakseen parisataa metriä ennen maalia, mutta Santtu Aaltonen ja Janne Niemi olivat sen verran kaukana, ettei Otto tarvinnut enää loppukiriä, vaan pääsi laskettelemaan rennosti toimitsijain omajalkaisesti maahan piirtämän maaliviivan yli.
Mainittakoon, että kahdeksantena maaliviivan (alle 18 ja puoleen minuuttiin) ylitti ikänsä puolesta vielä junioreihin, mutta suoritusten nojalla siis jo hyvinkin miehiin mahtuva Viljami Liukas.
Naisten sarjassa tällä kerralla Julia Lahnajärvi jatkoi tämän kauden voittoputkeaan ja oli tälläkin kerralla maalissa selvästi ennen seuraavina tulleita Sanni Hartmania ja Vilma Juntusta, josta nuori juniori-ikäinen Hilla Honkala ei paljoakaan jäänyt.
Kovimman kilpailun laannuttua rauhallistahtisemman maaliintulon tienoilla havisteltiin hiukan myös historioitsijoiden lehtiöitä, kun Jyräys Kähärä otti ja nousi kaikkien aikojen Teivocup-osallistumisten listan kärkeen!
Toinen tämän kerran erikoisuus oli toimitsijoille ennestään tuntemattoman Hapoclub-seuran edustajien vahva panos niin osanotollisesti kuin urheilullisesti, mitä ilolla tervehdittiin. Hyvin toimittu ja hieno esimerkki mille tahansa muullekin yhteisölle seurattavaksi!
Kun sijoituspalkinnot oli jaettu sekä arvontapalkintojen omakohtainen osuvuus tarkastettu, mehua ja muita tarjoomuksia nautittu sekä juoksut spekuloitu, oli taas aika lähteä kotiin, odottamaan ja innolla valmistautumaan seuraavaan Teivocupin osakilpailuun, joka on jo ensi helmikuussa, tarkemmin 7.2.2025.
Kiitos kaikille ja tervetuloa uudelleen!
